"Ensimmäisenä pitäisi ymmärtää, että kyse on oikeasta sairaudesta eikä teeskentelystä. Asbesti huomattiin vaaralliseksi jo 1920-luvulla. Vasta 1980-luvulla asbestisairaus pääsi sairausvakuutuslakiin. En tiedä mikä siellä jarrutti, vakuutusyhtiötkö?"
"Hämeenlinnassa keuhkolääkäri ja psykiatri ymmärsivät sairauden. Mutta koska taudilla ei ole diagnoosinumeroa, lääkäri ei voi kirjoittaa todistukseen, että potilaan pitää olla kaksi vuotta eristyksissä. Osa lääkäreistä ei ymmärrä ollenkaan, ja sen takia on ollut rankkojakin kokemuksia. Jos tämä olisi hoidettu jo silloin Hämeenlinnassa, todennäköisesti olisin siellä vieläkin opettajana, enkä olisi kokenut tällaista henkilökohtaista katastrofia."
"Viime vuonna perustetun Homepakolaiset ry:n puheenjohtaja, helsinkiläinen Katja Pulkkinen ei uskalla arvioida sairastuneiden määrää. 'Miksi meidän määrästä ei ole tehty tutkimusta', ihmettelee itsekin sairastunut Pulkkinen. Yhdistys on kuitenkin muutaman kuukauden sisällä saanut lukuisia yhteydenottoja ihmisiltä, jotka oireilevat. Heistä noin sata ei enää voi olla missään ilman vakavia oireita. "Ihmisryhmä, joka ei pysty enää olemaan missään, on ääripää. Lievemmin sairastuneita on huomattavasti enemmän. Altistumiskierre pitäisi katkaista ajoissa, jotta ihmiset eivät sairastuisi vakavasti."
Juttu on luettavissa täällä.
 |
| kuva: Pekka Peura |
